Itsetunto on monisäikeinen käsite ja sitä käytetään hyvinkin
monenlaisissa tulkinnoissa. Itse näen niin, että itsetunto on ihmisen käsitys
itsestään, oman itsensä tuntemista ja hyväksymistä. Käsitys itsestä voi olla
positiivissävytteinen tai negatiivissävytteinen. Itsetunto, persoonallisuuden
piirteet ja ihmisen oppimat käyttäytymismallit ja suojamekanismit kaikki
vaikuttavat siihen, miten toimimme vuorovaikutussuhteissa ja yleensäkin
elämässä.Itsetunto on myös jatkuvassa kehitystilassa ja se on tilannesidonnainen.
Itsetunto ja sen vahvistaminen ovat asioita, joita monet
kasvattajat miettivät ja joka myös aiheuttaa unettomia öitä. Kasvattaja voi
jopa syyllistää itseään, jos lapsella on ”heikko” itsetunto. Hyvän ja turvallisen
kasvatuksen saanut lapsi ei kuitenkaan aina välttämättä ole vahvan ja
positiivisen itsetunnon omaava. Ja hyvinkin haastavissa kasvuolosuhteissa
kasvava lapsi voi saavuttaa aikuisena hyvinkin positiivisen ja vahvan itsetunnon. Nämä asiat eivät ole mustavalkoisia.
Tietenkin lapsen tulisi saada vahva perusturvallisuuden kokeminen lapsuudessa
positiivisen minäkuvan ja itsetunnon saavuttamiseksi. Kuitenkin moni ihminen
pystyy vielä aikuisiälläkin vahvistamaan itsetuntoaan haastavasta lapsuudesta
huolimatta. Lapsen itsetunnon ja minäkuvan vahvistumiseen vaikuttaa huoltajien
ja myös sisarusten lisäksi muut lapsen elämässä olevat ihmiset, kuten ystävät,
sukulaiset, opettajat, hoitajat ja muut tuttavat. Itsetunto vahvistuu myös, kun
lapsi saa ikätasoaan ja taitojaan vastaavia (ei liian helppoja tai vaikeita)
tehtäviä ja toimintoja ratkaistavakseen. Näin lapsi saa onnistumisen kokemuksia
sekä kehittyy omalla yksilöllisellä tavallaan.
Persoonallisuuden piirteitä on tutkittu paljon ja usein ne ovat
pysyviä piirteitä, tosin opitut käyttäytymismallit ja muutokset elämässä voivat
aiheuttaa sen, että käyttäytyminen muuttuu jopa täysin päinvastaiseksi. Mikään
persoonallisuuden piirre tai luonteen ominaisuus ei kuitenkaan sido meitä
tiettyyn muottiin. Hyvinkin sosiaalisesti arka ihminen voi nauttia mitä
hurjemmista extreme lajeista ja olla taitava sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
Ulospäinsuuntautunut ja sosiaalisesti rohkea ihminen voi kärsiä
esiintymispelosta ja hänellä voi olla haasteita sosiaalisessa
vuorovaikutuksessa
Kasvattajan tulee hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on,
lasta ei saa kuitenkaan yleistää muottiin tai antaa hänen käyttäytyä tavalla
joka vahingoittaa muita tai häntä itseään. Minun korvaani sattuu, jos
kasvattaja toteaa: ”Anni on niin ujo” tai ”Ville on sellainen pyörremyrsky että
vain harvat jaksavat leikkiä hänen kanssaan.” Jos lapsi kuulee toistuvasti
olevansa ujo, hiljainen, keskittymiskyvytön tai liian villi, lapsi alkaa tähän
itsekin uskomaan. Ujo lapsi voi olla hyvinkin lahjakas sosiaalisesti ja rohkea
ryhtymään toimeen kuin toimeen. Koulun vilkkain lapsi voi kaivata eniten omaa
aikaa ja rauhoittumista koulun jälkeen. Lapsen tulee hyväksyä itsestään
erilaisia ulottuvuuksia ja saada siihen aikaa ja mahdollisuuksia .
Arka lapsi voi oppia erilaisia tapoja hallita arkuuttaan siten, että arkuus ei rajoita elämää ja erittäin vilkas lapsi voi oppia monia keinoja hallita vikkkauttaan pystyäkseen keskittymään. Kasvattajien tulee antaa erilaisia työkaluja ja vaihtoehtoja lapselle, jotta hän pärjää mahdollisimman hyvin ominaisuuksiensa kanssa. Ja mikä tärkeintä, lapsen ei tule jatkuvasti kuulla ominaisuuksiensa aiheuttamista rajoituksista tai negatiivisista seurauksista!
Arka lapsi voi oppia erilaisia tapoja hallita arkuuttaan siten, että arkuus ei rajoita elämää ja erittäin vilkas lapsi voi oppia monia keinoja hallita vikkkauttaan pystyäkseen keskittymään. Kasvattajien tulee antaa erilaisia työkaluja ja vaihtoehtoja lapselle, jotta hän pärjää mahdollisimman hyvin ominaisuuksiensa kanssa. Ja mikä tärkeintä, lapsen ei tule jatkuvasti kuulla ominaisuuksiensa aiheuttamista rajoituksista tai negatiivisista seurauksista!
Pettymysten sietäminen voi olla lapsille, niin kuin aikuisillekin
haastavaa, mutta TÄRKEÄÄ! Jos lapsi ei ole kohdannut pettymyksiä niin miten
lapsi voi kokea empatiaa? Kun on itsekin joutunut pettymään, tekemään töitä
unelmien eteen ja odottamaan tavoitteita, on helppoa asettua toisen asemaan ja kokea empatiaa. Empatiakyky on yksi ulottuvuus joka sisältyy hyvään itsetuntoon. Kun rakastaa itseään on helppo rakastaa myös muita.
Muistan kun oman lapseni päiväkodin keskustelutapaamisessa
työntekijä katsoi minua ja lastani ja sanoi: ”Ei tuo teidän tyttö kuule puhu
mitään meille aikuisille, aluksi mietin, osaako hän puhua ollenkaan. Ja voi
että kun minua suututti. Lapseni kanssa kävin lävitse hänen taitonsa puhua ja
mahtavat ystävyyssuhteensa, joita hänellä on paljon, antamatta työntekijän
meitä keskeyttää. Lapseni puhumattomuus aikuisten seurassa alkoi vuosi vuodelta
jäädä pois koulun alkaessa. Jatkuva muistuttaminen arkuudesta ja puhumattomuudesta ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Ohjaus, rohkaisu, ajan antaminen ja lapsen hyväksyminen ovat tekijöitä lapsen itsetunnon vahvistumiseen ja oman itsensä hyväksmiseen.
Itsetunnon rakentumiselle on tärkeää, että lapsi saa sekä
kotona että myös kodin ulkopuolella paljon positiivisia signaaleja hänestä
itsestään. Jos lapsi on erityisen haastava, esimerkiksi hyvin vilkas, raju ja
kiukkuinen, tulee lapsen saada paljon positiivista palautetta kaikista
positiivisista asioista. Yleensähän tämä rasavilli lapsi saa sitä negatiivista palautetta. Palautetta voi antaa, kun lapsi siivoaa, puhuu
nätisti, halaa, osaa ottaa toisen ihmisen huomioon, osaa toimia
eläinten kanssa jne. Lista on siis loputon. Lapsen tulee saada myös positiivista palautetta ihan vain olemassaolostaan. "Olet kyllä niin kiva ja ihana, rakastan sinua, ihanaa kun olet lapseni / hoitolapseni jne. pönkittävät lapsen itsetuntoa valtavasti!. Jos lapsen käytös johtaa usein
negatiiviseen palautteeseen, on sitäkin tärkeämpää huomata ne positiiviset
asiat. Ja usein ujo ja arka lapsi ei saa negatiivista palautetta, mutta ei
välttämättä positiivistakaan.
Lapsen itsetunto saa vahvistusta siis sanoista mutta myös
hyvin vahvasti sanattomasta viestinnästä. On tärkeää, miten kasvattajat
katsovat lasta, koskettavat häntä ja huomioivat esimerkiksi hymyillä, halauksilla ja leikin laskulla. Leikin laskeminen ja hassuttelu lapsen
kanssa on lasta vahvistavaa ja antaa myös pohjaa huumorin kehittymiselle. Vähän
isommalle lapselle tulee myös tarjota mahdollisuuksia ns. vakaviin
kekusteluihin: keskustelua tähtikuvioista, luonnon ihmeistä, Suomen
presidentistä jne. Lapsi tuntee näin olevansa arvostettu ja hän myös oppii
paljon. Lapsen arvostamisesta kertoo myös se, että kasvattaja kuuntelee lasta
eikä toimi aina aikuisena joka tietää kaikesta kaiken. Tämä korostuu
murrosiässä, jolloin kaikesta myllerryksestä huolimatta, tulee lasta kuunnella
ja arvostaa.
Itsetunto pönkittyy myös kun lapsi saa mokat anteeksi ilman
turhaa syyllistämistä. Vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä vaatia lapselta vastuunottamista
ja seurauksien kestämistä, kun samalla täytyy osata antaa anteeksi ja unohtaa.
Jos lapsi saa kokea lapsuudessaan paljon mitätöimistä,
ilkeitä katseita, haukkumista tai jopa eristämistä, itsetunto ja sen
rakentuminen voi murentua pala palalta. Ei meistä kukaan halua kuulla olevansa
rasittava, kömpelö, hidas, aina tiellä, kuin pikku kakara. Ei meistä kukaan
halua elämäänsä mulkaisuja, tuhahteluja tai selän kääntämistä. Lasten hyvinvointia tulee seurata ja puuttua mahdolliseen kiusaamiseen tai huolestuttaviin kotioloihin.
Kasvattajille
ja huoltajille tulee myös antaa armoa. Meidän tulee itse antaa itsellemme
armoa. Emme ole superihmisiä ja joskus kaikilla menee hermo ja sammakoita
pääsee suusta. Ja haluammeko antaa lapselle kuvan, että aikuisen elämä on aina
määrätietoista, virheetöntä ja ”oikeaa”. Mielestäni lapsen tulee nähdä, että me
aikuisetkin teemme virheitä, kadumme ja myönnämme mokamme. Jos kasvattaja käyttäytyy huonosti hermojen mennessä, tulee asia
käsitellä lapsen kanssa. Tulee selvittää mikä hermostumiseen johti ja pyytää
anteeksi suusta päässeistä sammakoista. Tulee myös myöntää, jos on ollut väärässä. En tiedäkään
kuinka usein olen sanonut lapsillemme: olit muuten oikeassa ja minä väärässä,
anteeksi.
On taitolaji kasvattaa lasta siten, että ymmärtää ja
hyväksyy sen, että asiat voi tehdä monella tapaa ja silti saada saman
lopputuloksen. Maalaisjärki huomioiden, kuuntele lasta ja anna hänen tehdä
asioita omalla tavallaan. Tämä paitsi vahvistaa luovuutta ja uskallusta, myös
itsetuntoa! Ja sitä paitsi, joskus kantapään kautta oppiminen on myös
itsetuntoa vahvistavaa sekä yleensä oppimisen kannalta parasta. Epäonnistumiset
usein luovat parempia toimintamalleja.
Heikko itsetunto alkaa näkymään lapsen kasvaessa ja se voi
ilmentyä monella tavalla. Seuraavat esimerkit voivat olla seurausta myös
monesta muusta asiasta, kuten lapsen normaalista kehittymisestä, sairaudesta
tai traumaattisesta kokemuksesta.
Lapsi voi olla ahdistunut ja jännittää pieniäkin asioita.
Lapsi voi olla heittänyt hanskat tiskiin, uuden oppiminen ja
vaaditut käyttäytymismallit eivät enää kiinnosta. Käyttäytyminen voi olla
apaattista ja / tai uhmaavaa.
Lapsi voi sulkeutua ja häneen on vaikeaa saada
keskusteluyhteyttä.
Lapsi voi olla suorastaan ilkeä ja jo nuorella iällä alkaa
kiusaamaan kavereita.
Lapsi voi olla hyvinkin itsekeskeinen ja kykenemätön
empatiaan. Toisen kärsimys luo illuusion oman itsetunnon vahvistumisesta.
Lapsi manipuloi toisia ihmisiä omien tavoitteiden
saavuttamiseksi.
Lapsen on vaikeaa hahmottaa omia tavoitteitaan, mitä haluaa
ja miksi. Lapsi voi ailahdella erilaisissa toiminnoissa ja pitkäkestoinen
toiminta on haastavaa.
Lapsen on vaikeaa tuoda esiin oma tahto ja mielipiteet ja on
helposti ”muiden vietävissä”. Näin lapsi voi tehdä jotakin hänelle hyvin
epätyypillistä.
Itsetunto voi rakentua ja muuttua koko elämän ajan.
Kuitenkin lapsuudessa rakennettu vankka itsetunto usein helpottaa oman itsensä
ja muiden rakastamista ja hyväksymistä. Nykyään on paljon tutkittu liikkumisen
ja hyvän kunnon yhteyttä itsetuntoon. Liikunta ja liikkuminen vahvistavat
lapsen itsetuntoa ja vaikka lapsi ei olisikaan liikunnallinen, varmasti
liikunnan useiden vaihtoehtojen seasta löytyy myös lasta kiinnostava laji.
Vielä pähkinänkuoressa: Rakasta. hyväksy, tue, kuuntele,
anna positiivista palautetta, anna rakkauden ja arvostuksen näkyä. Vaadi
lapselta ikätason mukaista vastuunottoa, pidä rajat, vaikka lapsi joutuisikin
pettymään, anna anteeksi, anna lapselle mahdollisuus oman itsensä löytämiseen
ja tarjoa hänelle sopivia haasteita ja tekemistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti